Luistelu on kuin pyörällä ajo – myös aikuinen muistaa nopeasti unohtuneet taidot

Moni aikuinen harmittelee ruostuneita luistelutaitojaan ja jännittää jäälle menemistä kaiken kansan joukkoon. Epävarmuus ja suoranainen pelko saavat monet unohtamaan ajatuksen saman tien, eikä luistelua lähdetä edes kokeilemaan. Jos luistelemaan oppiminen kiinnostaa, ikä ei kuitenkaan ole minkäänlainen este. Aikuinen oppii luistelutaitoja lähes yhtä sujuvasti kuin lapsikin. Laji on haasteellinen, mutta oppiminen palkitsee. Lisäksi luistelu tarjoaa samalla monipuolista kuntoilua.

Perusasiat kuntoon

Luistelussa suuri merkitys on potkuilla ja tasapainolla. Kun vauhtiin uskaltaa, alkaa edistymistä tapahtua. Hitaasti luisteleminen tuntuu aluksi turvallisemmalta, mutta on tasapainon kannalta oikeastaan paljon hankalampaa kuin hieman nopeammin eteneminen. Luistelussa täytyykin vain uskaltaa liikkua ja luistella aktiivisesti eteenpäin. Kaikista tehokkainta luistelu on, kun polvet ovat noin 110 asteen kulmassa.

Jos luistelusta haluaa edes satunnaisen harrastuksen, kannattaa panostaa kunnollisiin luistimiin. Hyvä luistin tukee nilkkaa ja sillä saa kunnollisen tuntuman jäähän. Luistimilla on yllättävän tärkeä rooli siinä, miten hyvin oppiminen sujuu. Luistinten terävyydestä kannattaa myös pitää huolta, sillä silloin ne toimivat luotettavasti. Tylsät luistimet aiheuttavat kaatumisia ja kasvattavat epävarmuutta, joka puolestaan hidastaa oppimista.

Hokkarit vai kaunoluistimet?

Toisin kuin monesti luullaan, kaunoluistimilla ja hokkareilla luistellessa tyyli on sama. Moni on oppinut kaunoluistimilla hakemaan potkuvoimaa luistinten teristä, mutta todellisuudessa terät on tarkoitettu vain hyppyjä varten. Normaali eteneminen tapahtuu tasaterällä, potkujen suuntautuessa takaviistoon. Tässä suhteessa naiset voivat aivan yhtä luistella hokkareilla. Toisaalta jos on tottunut käyttämään teriä, ei hokkareilla pysy pystyssä. Muuten hokkarit ovat monesti kaunoluistimia tukevammat.

Kokenut jääkiekkovalmentaja Petri Kauppila lohduttaa, että luistelu on taitona saman tyyppinen kuin polkupyörällä ajo. Jos sen on lapsena oppinut, ei sitä yleensä vuosien tauonkaan aikana unohda. Jos vielä sattuu olemaan muuta liikunta- tai erityisesti tanssitaustaa, pääsee luisteluun entistä helpommin kiinni.

Muista kärsivällisyys perusasioiden kanssa

Harjoittelu kannattaa kuitenkin aloittaa rauhallisesti ja alussa vaaditaan jonkin verran kärsivällisyyttä. Perusasiat on hyvä treenata kerralla kuntoon. Pelkästään peruspotkuissa on yllättävän paljon sisäistettävää, mutta kun ne sujuvat, on kaikki helpompaa. Tärkeintä luistelussa on, että keskivartalo on kunnossa. Tämä helpottaa huomattavasti vauhdinottoa ja liikkeiden tekemistä. Laji on toimivaa kuntoilua, joka parantaa myös ryhtiä.

Aloittajilla suurin kynnys koskee yleensä kaatumista, sillä aikuisella itsesuojeluvaisto on varsin paljon kehittyneempi kuin vilkkailla lapsilla. Lisäksi kaatumismatka on huomattavasti pidentynyt. Tämän takia alkeiskurssilla treenataan erikseen turvallista kaatumistekniikkaa, jotta turhilta vammoilta vältyttäisiin.

Luistella voi ihan kuka vain

Luistelu sopii lajina kaikille, jotka haluavat kokeilla jotain uutta tai toteuttaa lapsuuden haaveen taitoluistelusta. Aikuisenakin lajissa voi edetä pitkälle ja alkeiskurssilta on mahdollista päästä esimerkiksi kilpailevaan muodostelmaluistelujoukkueeseen. Muodostelmaluistelun taitoja harjoitellaan myös alkeiskurssilla.

Luistelukoulussa aloittelijakin pääsee oppimaan oikean perusluistelutekniikan lisäksi mm. liukumista yhdellä jalalla, jarruttamista, sirklausta, piruetteja ja hyppyjä sekä kaaria sisä- ja ulkoterällä.

Opettele perusasiat omaan tahtiin

Jos mieli tekee jäälle, mutta luistelukoulu ei tunnu omalta vaihtoehdolta, voi perustaitoja treenata myös itsekseen. Mikäli luistelutaidot ovat pahasti ruosteessa, voi luistelemisen sijaan aloittaa ns. ankkakävelyllä, eli kääntää luistinten kärjet ulospäin ja kävellä lyhyitä askelia jalat v-asennossa. Vähitellen huomaat, kuinka kävely muuttuu pieniksi liu’uiksi ja sitten jo oikeaksi luisteluksi.

Jarruttaminen on varsin hyödyllinen perustaito, joka kannattaa opetella heti aluksi. Helpon tapa vauhdin hidastamiseksi on t-jarrutus, jossa jalka siirretään toisen jalan taakse siten, että terä osuu poikittain jäähän. Kun terää laahaa maahan, vauhti hidastuu.

Kun tasapaino alkaa löytyä ja meno näyttää hieman luistelulta, voit kokeilla jo hieman pidempiä liukuja. Liu’u eteenpäin vuorotellen kummallakin jalalla ja pidä toista jalkaa ilmassa. Kun lasket toisen jalan takaisin jäähän, muista laskea se lähelle toista jalkaa. Näin tasapaino ei horjahda kriittisellä hetkellä.

Tästä voitkin jatkaa erilaisten yksinkertaisten temppujen kokeilua, kuten sirklausta tai takaperin luistelua.