Suomalaisen mäkihypyn alkutaival nähtiin Helsingissä

Suomalainen mäkihyppy sai alkunsa Helsingistä, mutta tämä osa historiaa näyttää pian päättyvän. Helsingin viimeinenkin hyppypaikka on suljettu, eikä tilanteelle näy muutosta. Lahoja mäkiä alettiin purkaa harrastuksen hiipuessa 1980-luvulla ja Helsingin ainoa käytössä oleva mäki jäi Herttoniemeen. Nyt ei enää Herttoniemessäkään hypätä, eivätkä lajin harrastajat jaksa uskoa, että kaupunki enää remontoisi mäkeä.

Vielä 1900-luvun alkupuolella ja erityisesti 1950-luvulla mäkihyppy oli suosittua ajanvietettä paikallisten pikkupoikien keskuudessa ja kisoissa riitti osallistujia kaikista ikäluokista. Paikalliset mäkihyppääjät olivat nuorison sankareita ja todistelivat mielellään rohkeuttaan kaupungin mäissä. Tarinoihin vanhoista hyppyrimäistä liittyykin nykyään myös aimo annos nostalgiaa.

Katajanokalla ja Alppilassa järjestettiin Suomen ensimmäiset mäkihyppykilpailut

Helsingin Katajanokka toimi pitkään todellisena talviurheilukeskuksena. Katajanokalla järjestettiin Suomen ensimmäiset, joskin epäviralliset mäkihyppykisat 9. maaliskuuta vuonna 1886. Historiallisessa tapahtumassa järjestettiin myös Suomen ensimmäiset hiihtokilpailut. Näiden lisäksi Pohjoisrannassa sijaitsi suosittu luistinrata, joten talviurheilumahdollisuuksia riitti.

Suomen ensimmäinen virallinen hyppyrimäki rakennettiin puolestaan Alppilaan vuonna 1906 ja siellä myöskin ensimmäiset viralliset mäkihyppykilpailut. Mäki purettiin vuonna 1939 alueen käydessä liian pieneksi, mutta se muistetaan edelleen hyvin vanhemman sukupolven keskuudessa.

Helsingillä on olennainen rooli mäkihypyn historiassa

Helsingissä riittää loputtomasti mäkihyppytarinoita, sillä aina 1970-luvulle asti Helsinki oli yksi Suomen mäkihypyn keskuspaikoista. Hyppyrimäkiä löytyi nyky-Helsingin alueelta Käpylästä, Roihuvuoresta, Lauttasaaresta, Kalliosta, Kaivopuistosta, Pihlajamäestä, Pohjois-Haagasta, Meilahdesta ja Maunulasta. Nuoret hurjapäät kävivät jatkuvasti testaamassa rohkeuttaan mäissä. Ei siis ihme, että suomalainen mäkihyppy on saanut alkunsa nimenomaan Helsingistä. Useimmista Helsingin mäistä hypättiin 20-30 metrin hyppyjä. Perimätieto kuitenkin kertoo, että ainakin Taivaskallion mäestä olisi hypätty jopa 60-metrisiä loikkia.

Taivaskallion hyppyrimäen lyhyt ja surullinen historia

Taivaskallion mäen historia on lyhyt ja huonosti tunnettu. Sen verran tiedetään, että mäki rakennettiin Taivaskalliolle vuonna 1927 Käpylän aktiivien voimin. Helsingin kaupunki lupasi alueen maksutta käyttöön viideksi vuodeksi ja rakennustarvikkeetkin saatiin lahjoituksena paikallisilta rakennusyrityksiltä. Taivaskallion kahvilanpitäjä neiti Bergroth lupasi lahjoittaa kilpailuja varten kiertopalkinnon. Vähälumiset talvet kaatoivat kuitenkin kunnianhimoiset suunnitelmat ja kiertopalkinnosta hypättiin vain kerran. Vuonna 1930 kevätmyrsky kaatoi hyppyrimäen yläosan ja tämän jälkeen myös alaosa purettiin ja puutavara myytiin. Nykyään paikalta voi nähdä enää vanhan alamäen ja tällöinkin täytyy tietää tarkasti, mistä kohdasta etsiä.

Epäonnistunut mäkikokeilu Lauttasaaressa

Vuonna 1961 Lauttasaareen rakennettiin oma hyppyrimäki, joka kuitenkin jo rakennusvaiheessa osoittautui vikatikiksi. Lempinimellä ”Susi” kulkeneesta mäestä ei voitu vieressä kulkevan Länsiväylän takia rakentaa koskaan tarpeeksi suurta vauhtimäkeä. Käytössä mäki silti oli, noin 12 vuoden ajan. Sen juhlallisissa avajaisissa ensimmäisen hypyn hyppäsi aikansa mäkihyppylegenda Hemmo Silvennoinen, jonka kerrotaan kuitenkin kesken hypyn huutaneen valituksia riittämättömästä vauhdista. Tämä osoittautui todeksi ja toimimattomaksi mäeksi osoittautunut Susi purettiin vuonna 1973.

Helsingin vanhat mäkihyppypaikat löytyvät nyt myös kartasta

Viime vuosina Helsingin kadonnutta mäkihyppyhistoriaa on kartoitettu aktiivisten harrastajien voimin ja projekti on saanut tukea Suomen kulttuurirahastolta. Tulokset on kerätty kaikkien tutkittavaksi sivulle www.hyddat.fi, josta voi myös tarkistaa jo purettujen mäkihyppytornien tarkan sijainnin. Tutkimusta tehneitä harrastajia kiinnostaa, miten aikoinaan Helsingissä niin suosittu laji on voinut kadota lähes näkymättömiin. Ilmeisesti ainakin laskettelu ja joukkuelajit veivät harrastajia mäkihypyltä ja hoitamattomina puiset hyppytornit lahosivat käyttökelvottomiksi. Mäkihyppykulttuuri siirtyi Helsingistä Lahteen, jonne myös rakennettiin aiempaa suuremmat mäet. Helsingissä ei ollut rahaa eikä oikein tilaakaan samantyyppisille mäille, joten harrastajat siirtyivät vähitellen joko Lahteen tai uusien harrastusten pariin. Toisaalta samalla katosivat matalan kynnyksen aloituspaikat ja lajin suosio alkoi kokonaisuudessakin hiipua.