Tietoisku ampumahiihdosta

Ampumahiihto on talvilaji, jossa yhteen lajiin on yhdistetty hiihto ja ammunta. Lajissa tarvitaan montaa erilaista taitoa. Hiihtäjällä on mukanaan pienoiskivääri, jolla ampuu radalle järjestettyjä tauluja, pyrkien parhaaseen mahdolliseen tulokseen ja nopeasti. Ampumahiihdosta kilpaillaan maailmancupissa ja IBU-cupissa. Laji on myös yksi olympialajeista ja lisäksi siitä pidetään MM-kilpailut.

Historia

Sille on syynsä, miksi hiihtoon on yhdistetty ammunta. Ennen metsästäjillä oli tapana kulkea hiihtäen ja lisäksi suksien kanssa on ammuttu sodissa. Oli myös välttämätöntä, että armeija pystyi ampumaan rankan hiihdon jälkeen yhtä tarkasti kuin muulloinkin. Tästä kyvystä myös kilpailtiin. Vuonna 1767 pidettiin ensimmäinen kilpailu, kun norjalaiset rajavartioston sotilaat kilpailivat, kuka pystyy ampumaan parhaiten hiihdon jälkeen.

Laji alkoi levitä ja siitä tulikin yhä suositumpaa Skandinavian alueella. Sitä käytettiin sotilaiden harjoituksissa, eikä ihme, sillä laji kehittää sekä kestävyyttä että tarkkuutta. Tuolloin käytetty sotilaspartiohiihto otettiin mukaan talviolympialaisiin vuonna 1924. Laji oli lisäksi mukana näytöslajina vuosina 1928, 1936 ja 1948.

Ampumahiihto nykyään

Ampumahiihto, siinä muodossa, kun se nykyään on, on kotoisin Ruotsista. Ampumataulu oli alunperin mustanruskea, 25 cm kokoinen ympyrä, jonka alareunasta puuttui 5 cm kokoinen osa. Ampumahiihtoa alettiin harrastamaan Suomessa vuonna 1925. Ampumahiihdossa hiihto-osuus on luisteluhiihtoa. Tämä hiihdon muoto otettiin käyttöön vuonna 1985. Luistelustakin on tosin olemassa erilaisia variaatioita, jotta voitaisiin hiihtää tehokkaasti eri olosuhteissa. Ampumahiihdon pituudet vaihtelevat 6-20 kilometrin välillä. Ampumatilanteita on kilpailun aikana yleensä kaksi tai neljä. Kilpailijan on pyrittävä osumaan maalitauluun, sillä ohilaukauksista sakotetaan joko minuutin lisäajalla tai 150 metrin lisäkierroksella.

Lajin haasteet ja vaatimukset

Laji vaatii kilpailijalta monipuolisesti erilaisia taitoja. Täytyy ensinnäkin olla taitava maastohiihdossa. Hiihtäjältä täytyy löytyä kestävyyttä, jotta jaksaa hiihtää koko matkan. Lisäksi tulisi pystyä suorittamaan tarkka ammunta rasittavan liikunnan jälkeen. Käsi ei saisi täristä ja ammuntaan tulee keskittyä täysin. Lisäksi ohi ei saisi ampua.Ampumahiihtoon kuuluu sekä pysty- että makuuammuntaa. Pystyammunta vaatii hiihtäjältä tähtäystarkkuutta. Makuuasennossa ampuminen helpottaa ampumista, mutta toisaalta makuulla ammuttava maalitaulu on pienempi. Yksi seikoista, joita moni ei ehkä ole ajatellut, on tietynlainen hengitystekniikka. Ammuttaessa vääränlainen hengitys voi häiritä suoritusta ja jopa aiheuttaa ohi ampumisen. Kylmyys voi vaihdella ja lämpötila tuokin hengittämiseen omia haasteita.

Lajin haasteet ja vaatimukset

Hiihtäjän tulisi pystyä hiihtämään kovaa, jotta voisi voittaa kilpailun. Hapenottokyvyn pitäisi olla kunnossa. Hiihtäjän kehon tulisi myös osata torjua väsymystä, jotta pitkäaikainen kilpaileminen olisi mahdollista. Ampumahiihdon aikuisten sarjassa asetta kannetaan hiihdon aikana selässä, joten se tuo lajiin oman haasteensa. Ase hidastaa hieman hiihtäjää ja lisäksi hiihtäjän on sovitettava jalkojen ja selän työskentely niin, että hiihto ase selässä on niin tehokasta kuin mahdollista.Ampumahiihtäjän ampumataitojen tulee olla erittäin hyvät. Ampuminen tapahtuu nopeasti, hengästyneenä, fyysisesti rasittuneena, kylmässä ilmassa. Ampumista tulee siis harjoitella todella paljon, jotta opitut ampumistekniikat voidaan toteuttaa kilpailutilanteessa samalla tavalla kuin harjoitellessa.Fyysisten haasteiden lisäksi ampumahiihtoon liittyy paljon henkisiä haasteita. Kilpailija voi harjoittelutilanteissa saada jatkuvasti täydellisiä tuloksia, mutta kilpailutilanteessa asia on eri. Sama koskee kansallisia ja kansainvälisiä kilpailuja. Ei ole suinkaan sama asia ampua täydellisesti harjoitusradalla ja MM-kisoissa. Kilpailijan on siis työstettävä myös henkistä vahvuuttaan, jotta kilpailutilanne ei vaikuttaisi suoritukseen liiaksi. Kilpailija harjoittelee ampumatilanteita yleensä niin runsaasti, että ampumissuorituksesta tulee automaatio. Yleisön äänet, omat ajatukset ja muut häiriötekijät voivat kuitenkin häiritä tätä automaatiota. Lajin haasteita voitaisiin siis kuvailla monipuolisemmiksi kuin voisi luulla.